Sananvapauden päivä 3.5.

Vapaus ja vastuu

Mitä tarkoittaa sananvapaus? Perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden ilmaista itseään ja vastaanottaa tietoa. Mutta niin kuin aina, vapauteen liittyy myös vastuu. Jokainen kansalainen on vastuussa välittämästään viestistä tarvittaessa oikeudessa, mikäli lain sallimat rajat ylittyvät. Tähän törmätään jatkuvasti sosiaalisessa mediassa, jossa monella tuntuu olevan oikeus ilmaista omia näkemyksiään ja mielipiteitään viis veisaten siitä, onko niissä totuuden häivääkään. Tunteet voittavat järjen, harkintakyky pettää.  Vihapuhe on valitettavasti arkipäivää, mutta onneksi siihen on myös valtakunnan tasolla puututtu. Netti pursuaa ääliömäisiä kirjoituksia, joissa kansalaiset suoltavat maailmantuskaansa etsien syntipukkia yleensä vähemmistöistä. Pelko ja tietämättömyys asioiden oikeasta tilasta synnyttävät vihaa ja suurentavat juopaa yhteiskuntaluokkien ja yksittäisten ihmisten välillä. 

Vihapuhe vs. sivistys

Rivikansalaisten mielipidekirjoituksiin voi olla vaikea puuttua, mutta vihapuheelle tulee erityisesti laittaa välittömästi stoppi, jos hallituspuolueen kansanedustaja syyttää päiväkoteja "homoaivopesusta" , ehdottaa kansalaisten menemisten kyttäämistä mikrosirujen avulla tai vertaa turvapaikanhakijoita syöpäläisiin. Joidenkin muiden kuin Yhdysvaltain presidentin kohdalla sellaiset aivopierut kuin vaikka korona-viruksen hoitaminen sisäisellä desinfioinnilla voitaisiin ohittaa hullujen puheina, mutta täysin merkityksettömiä ajatukset eivät ole, jos niitä esittävät merkittävää valtaa käyttävät henkilöt. Lapset ja nuoret tulee varhain opettaa erottamaan valeuutiset oikeista. Sivistys ja laaja-alaisuus ovat oikeita lääkkeitä väärää informaatiota vastaan. 

World Press Freedom Day 

Kansainvälistä sananvapauden ja lehdistönvapauden päivää on vietetty vuodesta 1993 lähtien opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aloitteesta. Päivämäärä 3. toukokuuta tulee Namibian Windhoekin julistuksen hyväksymisestä 3.5.1991. Tämä Namibiassa hyväksytty julistus puolusti itsenäistä ja moniarvoista lehdistöä Afrikan levottoman 1980-luvun ja kylmän sodan päättymisen jälkimainingeissa.  

Maailman lehdistönvapauden päivä v. 2020

Tänä päivänä on erinomainen tilaisuus arvioida kansainvälistä lehdistönvapautta sekä kunnioittaa niiden journalistien muistoa, jotka ovat menettäneet henkensä maailman kriisipesäkkeissä raportoidessaan vaikeista olosuhteista. On tärkeää nousta puolustamaan mediaa hyökkäyksiltä sen itsenäisyyttä vastaan. Taistelun valeuutisia ja valheellista propagandaa vastaan on oltava yhtenäistä ja jatkuvaa. On todistettu, että naapurimaassamme harjoitetaan järjestelmällistä trollausta, eli tuotetaan valeuutisia erityisesti länsimaita kohtaan. Valeuutisilla aivopestään kansalaisia kääntymään muita kansoja ja yhteiskuntia vastaan. Sen takia on tärkeää lukea ja seurata vain luotettavia uutiskanavia ja lehdistöä, joita Suomessa ovat tutkimusten mukaan YLE, STT ja MTV.  Suomessa sanomalehdet korostavat sananvapauden päivänä rooliaan sananvapauden puolustajina ja toteuttajina. 

Tänä keväänä olemme pandemian vuoksi menettäneet osittain fyysisen vapautemme, mutta emme ole joutuneet luopumaan tärkeästä etuoikeudestamme, sananvapaudesta. Sanoilla voidaan ilmaista empatiaa, toisesta välittämistä ja lämpöä. Sanoilla voi kannustaa ja olla läsnä. Sanoilla voi rakastaa, tukea ja auttaa vaikeiden aikojen yli. Ehkä vihapuhekin jää tänä keväänä edes hetkeksi taka-alalle.


Lähteet:
Suomen YK-liitto
https://en.unesco.org/commemorations/worldpressfreedomday
https://yle.fi/uutiset/3-5717461

Globaalia pohdintaa

Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys kouluissa

Ajatuksia ja pohdintaa

Osallistun parhaillaan Plan Internationalin järjestämään verkkokoulutukseen, jonka teemana on kestävän kehityksen toimintakulttuurin kehittäminen ja edistäminen työyhteisössä. Koulujen tehtävä on paitsi välittää tietoa ja opettaa lapset ja nuoret hankkimaan oikeaa tietoa ja ymmärtämään kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita myös tehdä yhdessä asioita ja toimia oikeudenmukaisen ja elinvoimaisen maapallon hyväksi.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet Agenda2030-ohjelmassa ovat hyvä runko kaikelle ihmisen toiminnalle kaikkialla maailmassa. Videolla esiteltiin edistysaskeleita, joita on tehty eri puolilla maapalloa. Mainitsen muutaman konkreettisen esimerkin, jotka osoittavat, että pienilläkin yksilötason teoilla on vaikutusta. Parhaassa tapauksessa ne aiheuttavat ketjureaktion, joka muuttaa lopulta koko maailmaa. Tuorein esimerkki on ruotsalainen nuori koulutyttö Greta Thunberg, joka on osoittanut rohkeutensa uhmaamalla maailman päättäjiä, joilta monelta vielä ymmärrys maapallon tilasta ja Agenda2030-tavoitteista puuttuu. Hän uskaltaa puhua ja haastaa aikuiset ilmastotekoihin. Hän on nuorten äänitorvi, jonka jyly toivottavasti kantaa kauaksi ja innostaa muutkin osoittamaan mieltään rohkeasti ilmaston puolesta sanoista tekoihin. 

Videolla https://www.youtube.com/watch?v=MqWE6pwwbO0 esiteltiin muutama kansalaisteko, jotka ovat edesauttaneet kestävää kehitystä ja oikeudenmukaisuutta ensin paikallistasolla ja edelleen laajemmassa mittakaavassa. Afrikassa havahduttiin muovijätteeseen ja onnistuttiin kampanjoimalla ja siivoustalkoilla puhdistamaan ympäristöä ja vähentämään muovipussien käyttöä. Bostonissa lähiönuoret perustivat viljelypalstan betonikaupunginosaan ja alkoivat viljellä luomuruokaa ensin yksityisille ja edelleen lähistön yrityksille. Pakolaisleirillä alettiin kampanjoida lapsiavioliittoja vastaan ja painostaa vanhempia laittamaan tytöt kouluun. Tyttöjen ja naisten kouluttamisella on suuri merkitys yleiseen hyvinvointiin ja yhteiskuntaan.

Kaikesta tästä paistaa kannustaminen yhdessä tekemiseen. Meillä on yhteinen maapallo, toista ei ole ainakaan ihan heti tiedossa. Meidän on yhdessä ponnisteltava kodeissa, kouluissa, kaupungeissa, valtioissa ja kansainyhteisöissä, jotta Agenda2030 tavoitteet saavutetaan. Muuten me olemme epäonnistuneet turvaamaan hyvän elämän edellytykset tuleville sukupolville ja sitä emme voi antaa itsellemme anteeksi!

Jokainen voi tehdä ja keksiä jotain, osallistua kampanjoihin, allekirjoittaa vetoomuksia Amazonin metsäpalojen pysäyttämiseksi, raharikkaiden painostamiseksi, ihmisoikeuksien puolesta jne. 

Helppoa se ei ole, mutta emme saa luovuttaa. Koulutasolla voi törmätä esimiehen nihkeyteen, kollegoiden välinpitämättömyyteen, nuorten ja myös aikuisten kertakäyttökulttuurin ja materian ihannointiin. Onko mietitty oikeasti, miten paljon digitalisaatio kuormittaa luonnonvaroja? Kännyköiden ja läppäreiden komponentit louhitaan usein koskemattomista erämaista. Kehitysmaiden lapset käsittelevät teollisuusmaiden digijätteet paljain käsin kotipihansa takana olevalla kaatopaikalla. Oliko paperi ja kynä –kulttuuri kuitenkaan niin luontoa kuormittavaa kuin valtavasti sähköä vaativa paljon ja liikaa hehkutettu digiloikka? Mitä seurauksia on älypuhelinten säteilyllä, 5G-verkolla hyönteisiin ja edelleen meihin ihmisiin? Onko lypsykarjatilan isäntä kuitenkaan se suurin syyllinen tässä ilmastokriisissä vai pitäisikö osoittaa enemmän sormella vaateteollisuutta ja lentomatkustusta ja yleistä kulutushysteriaa ja materian ihannointia!? Talouskasvu, kirosana! Onko pakko aina kasvaa, eikö +/-nolla riittäisi vaikka hetkeksi, että saadaan tämä ylikuumentunut maapallo hiukan jäähtymään?! Onko pakko päästä kaksi kertaa vuodessa etelään, onko oikeasti ihmisoikeus, että lapsi  aina saa uuden tonnin Iphonen juuri kadottamansa tai rikkomansa tilalle eikä tarvitse tehdä mitään sen ansaitakseen? Opetammeko uudet sukupolvet saamaan liian paljon liian helposti? Eikö sekin ole väärään suuntaan kasvattamista, haitallista ilmastolle ja elämän ja luonnon kunniottamiselle? 

Onko kasvissyönti kuitenkaan niin ekoteko, jos eksoottiset hedelmät kuljetetaan maapallon toiselta puolelta lentokoneilla meidän lähimarkettiimme? Mitä jos on allerginen pähkinöille, pavuille, heinäsirkoille jne.? Syyllistäminen ja liika vastakkainasettelu synnyttää vain vihaa ja vihapuhetta. Ihmisten tulisi säilyttää keskusteluyhteys ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen, puhaltaa yhteen hiileen, vaikka kaikki eivät olisikaan ihan samalla aaltopituudella joka asiassa. Meillä Suomessa puuttuu kotien ja koulujen toimintakulttureista usein terve väittelytaito, argumentointi ja kyseenalaistaminen, asioiden pohdinta ja oikeiden järkevien faktaan perustuvien mielipiteiden esittäminen. Ketään ei kiinnosta, kaikki on "ihan sama", mutta kun ei ole! On esimerkiksi ihan oikein esittää huolensa ympäristön tilasta, mutta ei pidä syyllistää nuoria, jotka haluavat perustaa perheen ja hankkia lapsia! 

Vielä ensimmäisestä verkkokoulutustuokiosta jäi mieleen se, että ei riitä, että pidetään koulussa yksi teemapäivä tai teemaviikko, jolla ”taputellaan” tärkeät aihepiirit. Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys tulee näkyä oppilaitoksen arjessa jatkuvasti ja sitä tulee kehittää ja integroida entistä enemmän oppiaineisiin ja koulun toimintakulttuuriin. Odotan innolla seuraavaa koulutustuokiota.

Alkusyksyn turinoita

Tervehdys pitkästä aikaa!

Lähden liikkeelle tällä kertaa blogissani YK:n teemapäivistä, jotka osuvat syys- lokakuulle.
Unesco-kouluverkostoon kuuluvien koulujen, kuten Iisalmen lyseon, tulisi erityisesti huomioida kansainväliset teemapäivät.

Viime sunnuntaina 8.9. vietettiin Unescon kansainvälistä lukutaidon päivää. Myös meillä Suomessa lehdistö (HS/HBL)  nosti asian tapetille, mikä on mielestäni hyvä asia. On karua faktaa, että Suomessa lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän kaunokirjallisuutta tai ylipäänsä mitään kirjoja. Kirjastokäynnit ovat vähentyneet, ja tulipa tänä vuonna vastaan eräs lukion ykkösluokkalainen joka ei edes omista kirjastokorttia!





Miksi sitten pitäisi lukea, kysyy moni "diginatiivi" nostaen älylaitteen sinisestä valosta ärtyneet silmänsä. Sehän on niin tylsää ja turhaa. Kaiken voi katsoa ja oppia katsomalla youtube-videoita. Nykyisen pirstaleisen ja nopean tiedonvälityksen aikana vaaditaan monilukutaitoa: täytyy osata lukea ja tulkita monenlaisia viestejä, käyttöohjeita, merkkikieltä ja erottaa väärät uutiset oikeista. Kielitaito, sanavarasto ja tekstin ymmärtäminen ei kehity pelkkiä snapchat-viestejä lukemalla ja emojeita naputtelemalla. Ja jotta voi ymmärtää historiaa, nykyaikaa, yhteiskuntaa, täytyy olla perillä käsitteistä ja hallita oman äidinkielen vivahteet. Esseiden kirjoittamisessa tarvitaan laajaa sanavarastoa. Myös vieraissa kielissä lukutaidon köyhtyminen näkyy. Yleissivistys kaventuu ja sitä kautta ymmärrys maailmasta ja yhteiskunnasta vaikeutuu.

Lukemisen alkuun voi yrittää päästä lainaamalla kirjastosta jonkin kirjan, jonka aihepiiri kiinnostaa. Jos vaikka on kiinnostunut koirista, voi käydä etsimässä koirien kasvatukseen liittyvän teoksen tai jos jännitys ja rikokset kiehtovat, voi aloittaa jostain helppolukuisesta dekkarista.

Syyskuun 15. päivä vietetään kansainvälistä demokratian pävää "International Day of Democracy". Demokratian kulmakiviä ovat jokaisen henkilön mahdollisuus ilmaista vapaasti oma mielipiteensä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hankalaa, jos ei ole kiinnostunut yleismaailmallisista asioista ja syy-seuraus-suhteista. Näitä oppii lukemalla, kuuntelemalla, kyselemällä ja kyseenalaistamalla. Demokratia-käsitteeseenkin voi suhtautua kriittisesti, nimittäin onko kyseessä aito demokratia, jos ei esimerkiksi saa äänestää haluamaansa ehdokasta, vaan täytyy äänestää vaalipiirin mukaan. Myöskin jos puolueen sisällä on eri mieltä jostain tärkeästä kysymyksestä, esim. ydinvoiman lisäämisestä, harva poliitikko uskaltaa asettua ryhmää vastaan ja esittää eriävää mielipidettään. Onko puoluekuri demokratiaa? Onko demokratiaa se, että vaaleissa eniten ääniä saanut ei voitakaan, vaan voiton vie huonompi kandidaatti (Trump ja Amerikka)? Onko demokratiaa, että Britanniassa ei järjestetä uutta kansanäänestystä Brexit-erosta, vaikka sille selkeästi olisi tilausta? Kansalaiset ovat vasta alkaneet  tajuta, mihin ovat ryhtyneet. Eikö junanvaunuja voikaan pysäyttää hätäjarrulla? Oikeudenmukaisessa demokratiassa kansalta kysyttäisiin, halutaanko tänne lisää itävetoista ydinvoimaa? Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Joskus tulee olo, että ei voi vaikuttaa asioihin. Ne ovat niin suuria ja vaikeita käsittää. Mutta yksilökin voi vaikuttaa, saada muita ihmisiä mukaan ja syntyy lumipalloefekti. Esimerkkinä ruotsalainen nuori ympäristöaktivisti, vasta koululainen Greta Thunberg. Hänestä voimme ottaa mallia. Rohkaisen muitakin ikään katsomatta ilmaisemaan mielipiteensä tärkeiden asioiden puolesta. Tässä nopeiden käännösten somemaailmassa on tunne, että kaikki on luvallista, kaikkea saa sanoa ja huutaa julki eri foorumeissa, mikä ei ole sivistyneen ihmisen ja kansakunnan merkki. Mutta oikeista asioista, tärkeistä asioista pitää ja voi sanoa mielipiteensä. Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, asui sitten demokraattisessa tai jonkin ydinasevaltion diktaattorin hallitsemassa maassa. YK:n yleiskokous on julistanut syyskuun 15. päivän kansainväliseksi demokratiapäiväksi vuonna 2007 muistuttamaan maailman päättäjiä ja jokaista yksittäistä ihmistä demokratian tärkeydestä.

Vielä loppuun syyskuun 11. päivän 2001 WTC-iskuja muistaen. Eletään ihmisiksi, puhutaan toisillemme ja otetaan kantaa hyviin asioihin ja hyvien asioiden puolesta!

Marraskuun marinaa

Näin taas otimme harppauksen kohti vuoden pimeintä aikaa: astuimme marraskuun puolelle. Viime viikolla pakkasta, tällä viikolla taasen leutoa ja sumuista. Pimeää on kun aamulla herää ja pimeää kun saapuu töistä kotiin. Tekisi mieli ryhtyä talviunille ja herätä vasta kun kevään ensimmäiset leskenlehdet puskevat lumihangen läpi: ottaa Muumeista mallia.  

Sitä on marraskuu. Nimen alku marras- on viitannut kuolleisiin ja henkiin mutta myös kasveihin, jotka tähän vuodenaikaan tulevat "martaiksi" eli kuolevat kylmyyden vuoksi. (Lähde: kulttuurin vuosikello) Kuolema on perinteisesti ollut läsnä myös marraskuun juhlapäivissä. Ajatellaanpa vaikka Pyhäinpäivää ja sen hieman kepeämpää versiota Halloweenia tai Svenska dagen - ruotsalaisuuden päivää 6.11., joka paitsi juhlistaa ruotsinkielisten suomalaisten oikeutta käyttää äidinkieltään Suomessa, myös muistuttaa meitä kuningas Kustaa Adolfin kaatumisesta 30-vuotisessa sodassa kymmenkunta sukupolvea taaksepäin. Isänpäivä on työpaikan pikkujoulujen lisäksi ainoita valoisampia juhlia tässä synkkien vesien kuussa. Usein marraskuussa ikävät asiat kärjistyvät, kun mieli laahaa maassa. Mistä saisi voimia ja positiivista poljentoa piiputtavaan moottoriin?

Vai tarvitseeko sitä aina olla niin tarmokas ja energinen? Ehkä marraskuu on hyvää aikaa rauhoittua ennen joulun hulinaa. Stressaantuneelle ihmiselle tekee hyvää vetäytyä sohvan nurkkaan viltin alle suklaalevyn kanssa lukemaan kirjaa (mikä olisi tietysti se "sivistyneempi" ja kehittävämpi vaihtoehto) tai katsomaan suoratoistopalvelusta lempisarjaa kaikessa rauhassa. Sytytetään kynttilöitä ja lisävaloja, ollaan yhdessä perheen tai läheisten kanssa, kokataan hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä. Niin ja käydään niissä pikkujouluissa nollaamassa tilanne yhden viikonlopun aikana kukin tyylillään. Isänpäivänä ollaan isälle erityisen kilttejä ja muistetaan edesmenneitä isiä ja ukkeja. Pyhäinpäivänä viedään haudalle kynttilä aikaisempien sukupolvien muistoksi ja tuomaan valoa pimeyteen. Lasten kanssa ajattelin vielä askarrella jotain Halloween-juttuja. Askartelu ja käsityöt ovat hyvä tapa rentoutua ja mainiota vastapainoa aivotyölle. 

Tässäpä mietteitäni tällä kertaa. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille! 

Syyskuun mietteitä

Lukukausi on pyörähtänyt työn touhussa käyntiin.
Ensimmäinen koeviikkokin häämöttää jo viikon päässä. Miten tämä aika meneekin niin nopeasti?

Abiturienttien kanssa on ollut mielenkiintoista työskennellä ja harjoitella ylioppilaskoetehtäviä ja kerrata kieliopin sääntöjä ruotsin kielessä. Mikä ehkä on yllättänyt, on se, kuinka huolettomasti monet suhtautuvat tuleviin yo-kirjoituksiin. Nuoruuden innolla ja tuurilla mennään koettamaan kepillä jäätä. Kun luetaan vanhoja yo-tekstejä, ehkä yksi neljäsosa keskittyy kunnolla tekstien lukemiseen tunnilla. Kolme neljäsosaa haaveilee jostakin muusta, näprää puhelintaan tai surffaa muilla sivustoilla (jos harjoittelevat tehtäviä netissä).Itse muistelen aikaa, jolloin kirjoitettiin neljä pakollista ainetta ja muutama vielä päälle samana keväänä. Lukulomalla ei tarvinnut miettiä, mitä vapaalla tekisi. Kaikki ylimääräiset harrastukset ja menot karsittiin minimiin. Nyt voi olla, että joku nuori lähtee viikon perhelomalle kesken jakson!

Tämän päivän abiturienteille ylimääräistä stressiä aiheuttavat varmasti tekniset laitteet, joiden käyttöön ylioppilaskirjoituksissakin on menty. Silti kun juuri äsken kyselin heiltä, oliko kaikki selvää ja olivatko kaikki tutustuneet ohjeistoon ja varmistaneet osaamisensa, aika moni vaikutti vielä epävarmalta. Tekniikkahan voi tunnetusti pettää, kynä ja pyyhekumi harvemmin. Mutta onneksi meillä on varalaitteita, joiden avulla mahdollisista ongelmista selvitään. Pahinta olisi, jos kaataisi kahvit tietokoneen näppäimistölle.

Ensimmäisessä jaksossa olen saanut opettaa sekä abiturientteja että lukiopolkunsa vasta aloittaneita ykkösiä. Heidän kanssaan olen pannut merkille, kuinka vähän ruotsia he ovat tähän mennessä omaksuneet, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Myös vieraan kielen tai edes oman äidinkielen hahmottaminen on monelle vaikeaa. On lukihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia jne. Ei ymmärretä verbin eri aikamuotojen eroja - ei suomeksi eikä sitten vaikka toisella kotimaisella. Teoriassa osataan taivuttaa vaikka flyga-verbi, mutta jos pitää kirjoittaa "Hän lensi Tokioon viime perjantaina." -(Han flög till Tokio i fredags"), valitsee suurin osa väärän aikamuodon imperfektin sijaan.

Suullinen kielitaito on yhä suuremmassa osassa kielten opiskelua myös lukiossa. Tai en tiedä peruskoulusta. Nimittäin ensivaikutelmani uusista ykkösistä on, että suullista kielitaitoa (ääntäminen ja kommunikointi) ei ole kovin paljon treenattu aiemmin. Kuitenkin totta on, että etenkin kielen opiskelun alkuvaiheessa on äärimmäisen tärkeää opettaa oikea ääntäminen ja perustervehdykset ja fraasit sujuviksi. Ääntämisvirheitä on aina vaikeampi kitkeä pois, mitä pidemmälle mennään.
Peruskoulussa tunteja menee moneen turhaan höpötykseen, sananmukaisesti. On käytösongelmia, jylläävät murkkuhormonit ja pakkoruotsi. Ah, mikä ihana yhdistelmä. Mutta silti olen sitä mieltä, että heitä, jotka selkeästi suuntautuvat lukioon ja joilla siintää mielessä vaikkapa lääkärin, insinöörin, opettajan tai vaikkapa kaupallisen alan opinnot, pitäisi tukea ja kannustaa enemmän siinä monitasoisessa heterogeenisessa luokassa, millaisia peruskoulun luokat monesti ovat. Taitotasot takaisin peruskouluun kaiken digihömpötyksen ja päähän silittelyn sijalle!

Tällaisin miettein pusketaan eteenpäin ja leivotaan näistä uusistakin lukiolaisista ylioppilaita ja suvaitsevaisia sivistyneitä maailmankansalaisia.

Nordplus-matka Motalaan 12.11.-18.11.2017

Platengymnasiet i Motala

Birgittalaisnunna Vadstenan luostarissa

Lukiossamme alkoi tänä syksynä uusi Nordplus-projekti ruotsalaisen Platengymnasiet-lukion kanssa. Tavoitteena on kahden projektivuoden aikana paitsi tutustua naapurimaamme nuoriin, myös oppia maidemme historiasta, mitä yhteiskunnallisia ja historiallisia yhtäläisyyksiä ja eroja maidemme väliltä löytyy viimeisen reilun sadan vuoden ajalta. Projektin myötä toiveena on myös saada ruotsin kielen opiskeluun nostetta ja mielenkiintoa lisää, mikä hyödyttäisi koko koulua. Oman mielenkiintoisen lisänsä tähän projektiin tuo se, että Motalan maalaiskunta Aska on ollut Iisalmen maalaiskunnan nk. kummikunta vielä muutama vuosikymmen takaperin. Kuntaliitosten ja muutosten myötä tämä yhteistyö on pikku hiljaa hiipunut. Tapasimme Pohjola-Nordenin ja kummikuntatoiminnan veteraanin Bertil Norresjön myös moneen otteeseen. Hän oli mukana ryhnätöissä ja Vadstenassa ja luonnollisesti hyvin ilahtunut uudesta yhteistyöstä kaupunkiemme välillä.

Lähdimme matkaan sunnuntaina 12.11. linja-autolla Kuopioon ja sieltä lentäen Helsingin kautta edelleen Tukholmaan. Arlandassa meitä oli vastassa projektin koordinaattori Ludmila Öster Platengymnasietista tilausbussin kera. Ajelimme pimenevässä marraskuun illassa nopean McDonald´s -pysähdyksen jälkeen kolmisen tuntia Vätternin rannalle Motalaan. Jo aiemmin samalla viikolla projektin 15 opiskelijaa oli meilaillut ja jutellut tulevien isäntäperheidensä kanssa, ja jännitys oli suuri kun saavuimme lukion parkkipaikalle. Nuoret löysivät perheensä ja juttu alkoi heti luistaa. Moni jännitti kielitaitoaan, mutta svengelskalla ja eräässä perheessä myös suomen kielellä pärjäsi mainiosti. (Suomen kieli on monissa Ruotsin kaupungeissa "virallinen" asiointikieli, niin myös Motalassa, jossa on paljon ensimmäisen ja toisen-kolmannen sukupolven suomalaisia. Perinteisesti teollisuuskaupungit ja –seudut ovat houkutelleet satoja tuhansia suomalaisia työn perässä sotien jälkeen Ruotsiin )

Vadstenan linna (Kustaa Vaasan rakennuttama)

Kouluviikon aikana opiskelijat olivat mukana isäntäoppilaidensa oppitunneilla, esimerkiksi englannin ja historian sekä yhteiskuntaopin tunneilla. Englannin tunteja veti suomeakin taitava Anita Majava, jolla oli rennon moderni mutta osaava ote luokkiinsa ja oppiaineeseensa. Opiskelijat pääsivät mm. tekemään omia animaatioita muovailuvahasta ja muusta rekvisiitasta iPadeilla. Loppuviikosta suomalaiset ja ruotsalaiset pohtivat sekaryhmissä Suomen ja Ruotsin erityispiirteitä ja historian vaiheita. Ja jotta jaksaa opiskella ja olla aktiivinen, täytyy ruokahuollon myös pelata. Sekä opettajat että opiskelijat saivat ruokailla koulussa, mikä oli tosi hyvä asia. Ruoka oli monipuolista ja maittavaa.

Pojat synagogassa (ei ilman päähinettä) 

Paitsi koulun arkeen saimme tutustua myös Motalan ja lähialueen historiaan: metalli- ja telakkateollisuuteen historiallisessa miljöössä, Göta kanavan rakentamisen vaiheisiin sekä naapurikunnan Vadstenan historialliseen linnaan ja nunnaluostariin. Yksi viikon kohokohdista oli myös päiväretki Tukholmaan, jossa saimme käydä tutustumassa synagoogaan paikallisen herttaisen opasrouvan johdolla sekä vierailu Ruotsin eduskuntaan "Sveriges Riksdag", jossa meille esiteltiin paitsi rakennusta, myös Ruotsin yhteiskuntaa ja hallintoa. Ruokailimme kansainväliseen tyyliin libanonilaisessa ravintolassa, joka oli joillekin vallan eksoottinen kokemus. Tukholmassa jäi vielä pari tuntia aikaa shoppailuun ja kahvitteluun ennen paluuta takaisin Motalaan.
Projekti jatkuu tästä eteenpäin verkossa ja seuraavaa vierailua, Motalan projektiporukan Iisalmen vierailua, valmistellessa.

Meikäläisiä kansallisarkistossa

Näin ruotsalaisuuden päivänä 6.11. on hyvä muistuttaa meitä enemmistösuomalaisia siitä, miksi maamme on virallisesti kaksikielinen ja mitä se merkitsee meidän yhteiskunnallemme.

Ruotsalaisuuden päivää - Svenska dagen - on vietetty vuodesta 1908 lähtien. Päiväksi on valikoitunut Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä 6.11. Kuningas kuoli Luzernin taistelussa 30-vuotisessa sodassa 1632. Liputuspäivänä 6.11. on ollut liki neljäkymmenen vuoden ajan (v:sta 1979 lähtien).

”Du sköna sång, vårt bästa arv från tidevarv till tidevarv ljud högt, ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land! ”  (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/25/ruotsalaisuuden-paiva-611)

Edellä ote laulusta "Modersmålets sång", joka kuuluu olelllisena osana päivän juhlintaan kuten yleinen liputus ja erilaiset kulttuuritapahtumat. Päivän tarkoituksena on vahvistaa ruotsinkielisen kansanosamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomi kuului yli viidensadan vuoden ajan Ruotsin valtakuntaan, mikä on jättänyt meille jälkipolville paitsi monipuolista ja arvokasta kulttuuriperintöä, myös rikkauden eikä riivauksen - ruotsin kielen ja sen opetuksen ja oikeuden oppia sitä peruskouluissa ja jatko-opinnoissa.

Ruotsia ja nimenomaan suomenruotsia puhuu äidinkielenään noin 300 000 suomalaista,  joille on perustuslakiin kirjattu oikeus hoitaa asioitaan omalla kielellään esim. virastoissa ja sairaaloissa. Ajankohtaiseksi tämän teeman tekee muun muassa parhaillaan menossa oevan SOTE-farssin maakunta- ja muut vähemmän älykkäät uudistukset, joita kaavaillaan sillä verukkeella, että saadaan säästöjä.. Eri asia sitten, mihin nämä kaikki säästetyt eurot valuvat. 

Joka tapauksesa esim. Vaasan aluesairaalassa ollaan huolissaan siitä, toteutuuko ruotsinkielisellä seudulla kansalaisten oikeudet saada hoitoa äidinkielellään. Tämä pitää ehdottomasti turvata jo kansalaisoikeuksien ja tasa-arvon sekä yhdenmukaisuuden nimissä. 

Suomenruotsalaisesta kulttuurista voisimme me suomenkielisetkin ottaa oppia: Esimerkiksi että ei kannata suhtautua kaikkeen niin ryppyotsaisesti. Huumori ja hymy eivät maksa mitään. Yhteisössä on voimaa, sivistys ja hyvät suhteet Pohjoismaihin ovat Suomelle edelleen tärkeitä. Ja yksi avain sekä naapurimaan Ruotsin että muiden pohjoismaiden ymmärtämiseen on ruotsin kieli, jota onneksi edelleen kouluissamme opetetaan ja saadaan oppia. 

Skål på svenska dagen och svenska språket!